Viimeisiä viikkoja Lake Worthissa

Viime viikon mieleenpainuvin tapahtuma oli osallistuminen lauantaina järjestettyyn hyväntekeväisyysjuoksuun. Kyseessä oli LOOP for Literacy -niminen kävely-, juoksu- ja pyöräilytapahtuma. Lähtö oli kotimme lähellä sijaitsevasta Bryant Park -puistosta. 

Lähtöpaikalla liikkui mielenkiintoisen näköisiä hahmoja, joiden kanssa sai valokuvauttaa itsensä. Starwars-hahmot eivät osallistuneet juoksuun, mikä ei ollut ihme, sillä heidän varusteissaan tuli taatusti hiki ottamatta ensimmäistäkään askelta!

Koska juoksijoiden ja kävelijöiden reitti kulki talomme ohitse, päätimme ilmoittautua mukaan juoksemaan. Reitti oli 5 km:n mittainen ja kierteli pitkin asuinalueemme katuja. Maalissa kaikki osallistujat palkittiin mitalilla ja vesipullolla sekä raivoisilla kannustuksilla, jotka olivatkin paikallaan, että väsyneenä jaksoi loppuun asti.

Juoksusta toivuttuamme suuntasimme West Palm Beach Outletiin, jossa oli tarkoitus tehdä kaikki tuliaisostokset Suomeen paluuta varten. Päivä oli helteinen, mutta onneksi ilmastoiduissa kaupoissa oli viileää – suorastaan kylmää. Ostosten välillä poikkesimme nauttimaan lounasta pikaruokapaikassa ja Häegen Dazsilla jäätelöllä. Kaupoissa oli mielenkiintoisia tarjouksia: esimerkiksi kun osti Oshkoshilla yhdet farkut, sai kahdet kaupan päälle 😊. Pois lähtiessä meillä olikin aikamoiset kantamukset mukanamme.

Sunnuntai-iltana pelattiin Los Angelesissa amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu Super Bowl, joka lienee maailman katsotuin urheilutapahtuma. Siitä oli hehkutettu kaikissa tiedotusvälineissä jo viimeiset kaksi viikkoa. Niinpä päätimme lähteä katsomaan, millaiset hulinat olisi Lake Worthin keskustassa. Jokaisessa ravintolassa näyttikin olevan isot TV-ruudut ja tupa täynnä ihmisiä. Löysimme vapaa pöydän erään street food -ravintolan terassilta, josta oli hyvä seurata ikkunan takana näkyvää TV-ruutua. Pian istuuduttuamme alkoi puoliaika, jonka aikana esiintyi tunnettuja - meille kuitenkin täysin tuntemattomia - tähtiä. Ruokailtuamme palasimme kävellen kotiin ja Kari seurasi ottelun loppuun omasta TV-vastaanottimestamme. Voiton vei ennakkosuosikki Los Angeles Rams, vaikka me kannatimme haastajajoukkuetta Cincinnati Bengalsia.

Maanantaina oli ystävänpäivä eli täkäläisittäin Valentine’s Day. Järjestimme ystävänpäivän kunniaksi pienen pyhiinvaelluksen läheisellä luonnonsuojelualueella, jossa on merkittyjä luontopolkuja. Vaellukselle oli ilmoittautunut lähes 20 henkeä, ja lopulta paikan päälle saapui 21 innokasta vaeltajaa. Nuorin osallistuja oli 7 kk:n ikäinen Milla-neiti, joka kulki turvallisesti rattaissa. 

Maisemat alueella ovat Floridan alkuperäisluonnon mukaisia, ja kuljimme merkittyä reittiä rauhallista tahtia luontoa ihastellen. Vaelluksen aikana pidimme pari pysähdystä kuunnellen mietiskelytekstejä. Pyhiinvaellus päättyi järven rannassa pidettyyn ehtoollishartauteen. Hartauden päätyttyä saimme ihmetellä alttarin takana järvessä uiskentelevaa alligaattoria. 

Tiistaina Kari lähti hoitamaan bisneksiään golf-kentälle, ja minulla oli vapaapäivä. Olin ilmoittautunut Eeva-lehden kirjaklubiin, jossa haastateltiin esikoiskirjailija Meri Valkamaa. Luin juuri kirjansa Sinun, Margot, jota suosittelen lämpimästi. Kirjaklubin kanssa täsmälleen samaan aikaan alkoi Pääkaupunkiseudun Metsänomistajien vuosikokous ja sen yhteydessä pidettiin kiinnostava luento metsäverotuksesta. Yritin epätoivoisesti seurata niitä yhtä aikaa kahdelta eri läppäriltä, mutta lopulta luovutin metsäverotuksesta ja keskityin Meri Valkamaan. Kirjaklubin seuraavassa tapaamisessa 15.3. klo 18 vieraana on kirjailija Jukka Viikilä. Jos kiinnostuit, lue lisätietoja lue.eeva.fi/kirjaklubi

Keskiviikkona tuli tieto, että lepokodin koronarajoituksia höllennetään, ja jatkossa kirkolta sinne pääsee 2-3 henkilöä kerrallaan hiukan tilan koosta riippuen – toki koronatesti tehdään joka kerralla. Keskiviikkoaamuna olin lepokodin pihamaalla asahi-voimistelussa, jonka vetäjä on reilusti ikäistään nuoremman näköinen 😀 Asahi on siis ilmeisen terveellinen liikuntamuoto.

Keskiviikon tapaan meillä oli siellä yhteislaulutapahtuma, johon pääsi vihdoin Mika-kanttorin ja minun lisäksi mukaan laulaja Marianne, jota lepokodin asukkaat ovat odottaneet siitä saakka, kun hän tammikuussa saapui tänne Suomesta. 

Marianne on nuori yliopisto-opiskelija Jyväskylästä, ja on viettänyt perheensä kanssa monia talvia aivan pienestä pitäen täällä Floridassa, joten kaikki suomalaiset tuntevat hänet. Lauloimme sekä suomeksi että englanniksi ja Marianne esiintyi yleisölle lepokodin kafeteriassa. 

Toivon mukaan koronarajoitukset höllentyvät lähiaikoina vielä tästäkin, sillä tällä hetkellä siellä ei vielä saa viettää ehtoollista, jota monet asukkaat kovasti odottavat.

Torstaina leikkikoululaiset tulivat taas vierailulle kirkkoon. He ovat aina yhtä innokkaita laulamaan, rukoilemaan ja kuuntelemaan raamatunkertomuksia. Kerroin heille hyvästä paimenesta: Jeesus on hyvä paimen, joka rakastaa kaikkia lampaitaan, ja on valmis vaikka jättämään koko muun lammaslauman etsiäkseen yhden laumasta kadonneen lampaan. Itse jäin kyllä miettimään, ovatko 2-6 -vuotiaat Floridassa asuvat lapset koskaan nähneet lammasta tai tietävätkö he, mikä on lammaspaimen…

Meidän ’aamukammassa’ on tänään jäljellä 12 piikkiä. Niinpä ajatukset alkavat yhä useammin liikkua kotiinpaluun suunnittelussa, mutta vielä on odotuksia ja suunnitelmia myös jäljellä olevalle ajalle täällä. Mitä ne ovat, siitä kerron seuraavassa blogissa.