Työt alkavat Suomen itsenäisyyspäivän juhlinnalla

 

Työarkeni Saint Andrew's Lutheran Churchin palveluksessa alkoi pyhänä, eli sunnuntaina 5.12. Seurakunnan vakituisen papin Samin kanssa olimme sopineet, että toimin ensimmäisissä messuissa avustavassa roolissa perehtyen samalla seurakunnan käytäntöihin. 

Niinpä ensimmäisessä, suomenkielisessä messussa olin mukana vain jakamassa ehtoollista. Muuten istuin kirkon penkissä kuin muutkin seurakuntalaiset. Suomenkielisen messun jälkeen oli kirkkokahvit ja siellä saimme tutustua moneen seurakunnan jäseneen. Kirkkokahvit ja muu yhteisöllinen toiminta onkin hyvin keskeinen osa seurakunnan toimintaa.

Kirkkokahvien jälkeen oli vuorossa englanninkielinen messu. Siinä oli mukana vain noin 10 seurakuntalaista, ja mieleen tuli väistämättä oma kotiseurakuntamme, jossa suomalaisen seurakunnan messussa käy ihan kivasti väkeä, mutta ruotsinkielisen seurakunnan jumalanpalveluksissa osallistuminen on vähäisempää.

Jumalanpalvelusten jälkeen oli hetki aikaa kerätä voimia iltaa varten. Suomi-talolla järjestettiin itsenäisyyspäivän iltajuhla jo 5.12. Arvokas juhla alkoi lippumarssilla sekä Yhdysvaltojen ja Suomen kansallislauluilla. Juhlapuhujana oli eversti Petteri Seppälä, Suomen puolustusasiamies, joka oli saapunut paikalle Suomen suurlähetystöstä Washingtonista. Puheiden lisäksi saimme nauttia myös musiikkiesityksistä suomalais-taustaisten nuorten ja vähän varttuneempienkin taiteilijoiden esittäminä. Meidät oli plaseerattu kunniavieraiden pöytään. Vähän yllättäen Kariakin pyydettiin esittämään sooloesityksenä trumpetilla Sibeliuksen Finlandia-hymni valtiovallan tervehdysten ja juhlapuheen välissä. Ohjelmaosuuden jälkeen oli ruokailu: karjanpaistia, perunamuusia ja porkkanalaatikkoa. Hyvin maistuivat kotoiset ruoat myös tällä puolella Atlanttia. Ruokailun jälkeen oli vuorossa bändi alkoi soittaa, ja tosi kivasti soittikin kuunneltavaa ja tanssittavaa musiikkia menneiltä vuosikymmeniltä. Jetlag alkoi painaa silmäluomia ja läksimmekin juhlasta reilusti ennen sen päättymistä.

Itsenäisyyspäivä 6.12. olikin sitten tapahtumia täynnä. Aamu oli sateinen, mutta lipunnosto tapahtui suunnitellusta klo 8 suomalaisella vanhusten lepokodilla, missä Kari sai taas soittaa Finlandia-hymnin tilaisuuden lopuksi ennen pullakahveja. Yleisö kuunteli esitystä liikuttuneina. 

Kello 9 piti olla seppeleenlasku Bryant Parkissa sijaitsevalle
talvi- ja jatkosotien muistomerkille, joka on Suomesta Salpalinjalta tuotu panssarivaunueste, iso graniittinen kivenlohkare. Juuri silloin satoi rankasti ja järjestäjät päättivät jättää seppeleenlaskun väliin.
Sen sijaan pistäydyimme ”parlamentissa”, suomalaiskahvilassa,
jossa seudulla pitkään asuneet suomalaismiehet istuvat 
joka päivä tehden "tärkeitä päätöksiä". 

Kello 10 oli vuorossa lipunnosto Suomi-talolla, ja taas tietysti pullakahvit. 

Iltapäivällä oli vuorossa juhlava veteraanijärjestöjen isännöimä kirkkojuhla, jossa oli puheita ja musiikkiohjelmaa. Kari pääsi jälleen soittamaan Finlandia-hymnin, nyt seurakunnan kanttorin Michaelin pianosäestyksellä. Tästä esityksestä oli sovittu etukäteen ja ohjelmanumero oli jopa merkitty ohjelmaan. Esitys oli suuri succée ja Retuperän WBK:n palopuheita lainaten ”vain lähimpien silmät jäivät kostumatta”. Juhlan jälkeen nautittiin pullakahvit. 

Seuraavaksi siirryttiin suomalaisten kerhotalolle, jossa oli taas puheita ja kuinka ollakaan - pulla- ja kakkukahvit.

Pääsimme kotiin sen verran hyvissä ajoin, että ehdimme vielä ennen pimeän tuloa fillaroida meren rantaan ja pulahtaa Atlantin aaltoihin. Sateisen päivän iltana ranta oli autio. Kyllä tuntui hyvältä koko päivän istumisen ja lukuisten pullakahvien jälkeen saada vähän liikuntaa ja antaa maininkien kantaa. Fillaroimme ruokakaupan kautta takaisin kotiin ja pienen iltapalan jälkeen kahvia ei enää tehnyt mieli, mutta uni kyllä maistui.